ROKROKROK

Sipoon Hukkien oma ROK, eli ryhmänohjaajakoulutus järjestettiin 23.-25.8. Sipoon Havukalla. Koulutuksen kouluttajina toimivat superammattilaiset. Koulutettavat oppivat viikonloppuna paljon koiran elämästä. Ainiin, ja partiosta tottakai!

Saavuttuamme Havukalle perjantai-iltapäivänä MELKEIN SUORAAN KOULUSTA HYI aloitimme heti Emmin setillä ryhmän ryhmäytymisestä. Pääsimme leikkimään ja pohdiskelemaan hyvän ja huonon ryhmän ominaisuuksia.

Huonon muistimme ansiosta siirrymme nyt iltanuotiolle. Lauleskeltiin, leikiskeltiin ja näyteltiin hyvässä seurassa nuotion lämmittäessä. Sitten luulimme jo pääsevämme unten maille, mutta eih...

Meidät lähetettiin vartioissamme suunnistusretkelle, jolla meidän oli tarkoitus suorittaa erilaisia tehtäviä, kuten tajuttoman auttamista sekä trangian kasaamista. Reissu sujui kohtalaisen hyvin, vaikka muutamat kirosanat suolla suusta lipesivätkin. Vartio Tehotytöt suoriutui tehtävästä aivan loistavasti. Salla ja Jessica lähtivät matkaan ensimmäisinä ja palasivat yllätysyllätys viimeisinä.. "Mutta mepäs oltiinkin parhaita ja haluttiin tietty päästää muut edelle, ettei tuu paha mieli kellekkään. Ja meillä ei hei ollu kompassia!"

Vartiot Halinallet sekä Verneri ja muut tulivat hyvinä kakkosina ja kolmosina. "Hah, me Halinallet oltiin kyllä parhaita, sano mitä sanot ;)" kommentoi Sini mun arvosteluja. Sinin Halinalle-kavereita olivat siis Matti ja Nestori ja kolmas vartio koostui Verneristä, Marista ja Joonaksesta.

Kun lopulta monen tunnin ja vähintään sadan kilometrin metsässä tarpomisen (huomaa sarkasmi) jälkeen päädyimme takaisin kohteeseemme, oli rakas kultamussukka kokkimme Hilkka valmistanut meille herkullisia meetvurstileipiä. Niitä mielihyvin mussutellen oli mukava purkaa edellisen koettelemuksen herättämiä tunteita. "Ja ihan siis oikeestioikeesti ne leivät oli hyvii ja minä ja Jessica voitettiin koko jutsku, koska oltiin AINOA vartio, joka ilmoittautui viimeiselle rastille nro. 5 (hilkan leipärasti) !!"

Nukkumaaaaaaaaaan....

zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz

Ja lauantaiaamuna virkeinä aloitimme heti lipunnostolla.

Aamupalan syötyämme jatkoimme heti koulutuksien parissa. Vuorossa oli Hilkan teltanpystytyshaaste. Haasteen siitä teki se, että teltanpystyttäjillä oli silmät sidottuna ja toiset neuvoivat heitä. Itse voin rehellisesti myöntää olleeni harvinaisen kujalla seistessäni kädet ilmassa matin ohjeen mukaisesti. Teltat saatiin kuitenkin pystyyn ja tehtävä suoritettua.

Päivän aikana opimme yhtä sun toista johtamisesta, retkien järjestämisestä ja tarpojien partio-ohjelmasta ja paljon muuta. "Mä opin jotain ihan oikeesti uutta! Partiomenetelmä. Antin hyvä setti raikkassa syysilmassa jäi kyllä parhaiten mieleen, heti sen yövaelluksen jälkeen..." kertoi tekstin kirjoittaja eli minä, hahaa. Ja hyvää ruokaa saimme nauttia monta kertaa päivässä Hilkan ja avustavien vartioiden ansiosta.

Iltanuotiolla pääsimme taas laulelemaan ja leikkimään. Iltanuotion jälkeen lähtivät tytöt saunomaan ja saunottuaan kyllikseen vaihtuivat vuorot. Poikien saunoessa tytöt söivät maukasta iltapalaa ja valmistautuivat yöpuulle. Kun pojat mekastivat takaisin mökkiin, olivat tytöt jo parvella makuupusseissaan ja heitä ärsytti aivan suunnattomasti, kun pojat alkoivat katsoa Partiomestarin uusinta jaksoa jonkun kannettavalta tietokoneelta. Volyymit täysillä tietty.

Metelistä huolimatta yläkerrasta alkoi äkkiä kuulua rauhallista tuhinaa.

zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz

Sunnuntaina aloitimme taas lipunnostolla. Aamupalaksi saimme kaurapuuroa omnomnom.

Superammattilaiskouluttajamme Vänskän Ville kertoi meille stressinhallinnasta ja ajankäytön suunnittelemisesta. Setti oli aivan yliopiston professoritasoa ja hyvin ajankohtainen erinäisille koulutettaville, krrööööhööm.

Lounaan jälkeen aloitimme loppusiivoukset, jotka sujuivatkin ripeästi. Kun kimpsut ja kampsut oli pakattu ja kaikki paikat siivottu, lähdimme kotia kohti. Tai siis ensin koloa kohti ja vasta sitten kotiin. Viikonloppu oli kaikenkaikkiaan oikein antoisa ja opettavainen kokemus ainakin osallistujille. Kouluttajista emme oikein osaa sanoa. Mukavia he kyllä ovat :)

Ja loppuun viikonlopun kuvasaldoa:

juhlimme Jessican synttäripynttäreitä ja saimme oikein suklaakakkuakin! :3

               mahtavaakin mahtavampi superkouluttajamme Juho.

Salla piiloutuu paparazzilta, kuten ennenkin.. Partiomenetelmääääääääääääää ja sirkus.

tytöt separoi ...

Nuotiomme tarina.

Herra Elo-Rautakin saapui iltanuotiolle.

tytöt söpöilee ;)

tekstin on kirjoittanut Tehotyttö-vartion se vanhempi mutta ei välttämättä viisaampi jäsen.






Kuvaaja: Ville Vänskä

Tarina tarinan tarinamaisesta tarinasta...

Pilvisenä torstaiaamuna suuri joukko iloisia Sipoon Hukkia odottivat jännityneinä bussia, joka veisi heidät Tarinaan. Lopulta Packalen saapui ja bussi täyttyi intoa puhkuvista partiolaisista. Ajomatkalla Vihtiin vastaan tuli lukuisien henkilöaitojen, bussien ja kuorma-autojen lisäksi hirvi. Kuollut hirvi. Ja Salla kiljui ja yökki, muut nauroivat.

Mustien Veljien ja Kirisiskojen kämpälle saavuttuamme telttauduimme metsään leirialueen tuntumaan. Samoajat varasivat tietenkin sen kauimmaisen kulman, mutta huomatessaan sen olevan huono nukkuma-alusta, he siirtyivät suosiolla lähemmäs tasaisemmalle alustalle. Kyllä sielläkin pystyi höpisemään.... köhköh

"Nouseva aurinko ja laskeva aurinko ----- murmeli, murmeli ja katkarapu"

Ensimmäinen päivä sujui leiripaikkaan tutustuen ja herkullista ruokaa syöden. Iltanuotiolla kuultiin tarinoita ja nähtiin (tai siis samoajien näkökulmasta esitettiin) superhauskoja sketsejä. Lopuksi kaikki saivat vielä leirimerkkinsä, eli kultaisen hanhen räpylän kuvan kämmenselkäänsä.


Perjantaina pääsimme tutustumaan Poikkipuoliaisen (viereinen järvi) märkiin saloihin...

Melomisen maailmanmestarit Salla, Sini ja Verneri (salamatkustajana) pääsivät heti vauhtiin! Ja tottakai juuri silloin alkaa satamaan vettä...


Illalla kun pienet kömpivät jo telttoihinsa oli johtajien ilta vielä edessä. Pelasimme jotain erittäin hämmentävää korttipeliä ja kuten arvata saattaa olivat Salla ja Sini aivan kujalla. Ja töttöröö.

... kuten kuvastakin näkyy

Lumia-parkki.

Paparazzi yllätti Sallan aamuvarhaisella...

Taiteilijapojumme Verneri pääsi asiaan lauantain veistelyohjelmassa. Tarkoituksena oli muistaaksemme valmistaa lusikka tms., mutta Verneripä tekikin jotain aivan muuta.

niin siis tässä malliesimerkki edelliseen ...

Salla sai hienon hääkampauksen. Eikun siis krröhömm juhlakampauksen. Salla siis karkasi kesken hanhenmetsästyksen serkkunsa juhliin.

Kolme pientä elefanttia marssi näin
aurinkoista tietä eteenpäin.
Koska matka oli hauska niin,
pyysivät he mukaan yhden toverin.

...

Kolkyt pientä elefanttia marssi näin
aurinkoista tietä eteenpäin.
Koska matka oli hauska niin,
pyysivät he mukaan muutaman toverin.

Kelluva donitsi!
(vain harvat ja valitut pääsivät kokeilemaan sitä...... MURR)

Illalla saatiin naminami lettuja! Kiitos superkokeillemme Iitulle ja Sonjalle :)

Karmiva ninja tuli iltanuotiolle kertomaan lisätietoja varastetusta kultahanhesta ...

Onneksi sudenpennut kevensivät iltanuotion tunnelmaa huikealla Punahilkka-näytelmällään.
Kuvassa siis Susihukkaa esittänyt Ville "melkeinsudari" Vänskä.

Leirinjohtajamme Eetu Elo-Rauta.

.

.

.

.

.

.

.

.

Ja loppuun vielä vähän samoajien sepailua..

puspus syksyinen sää :*




Kuvaaja : Ville Vänskä

Nuotioilta 2013

22.08.2013 vietettiin SiHujen perinteistä nuotioiltaa.






 Nuotioillassa päästiin mm. leikkimään leipuri hiivaa lippukunnanjohtajamme Emmi Lehvosen leikittämänä. Leikin aikana pääsimme vierailemaan eri maissa.
 

Tarjoiluna oli namnam pannaria hillon kera ja kaffetta ja mehhutta.

ja keksejä! :3

Illan päätteeksi pidettiin vielä ROKin ennakkotapaaminen kolon naapurin nurmikentällä .
ROKista lisää myöhemmin ...

terkuin,
supersamoajat lippukunnasta nimeltä Sipoon Hukat.



Kuvaaja: Ville Vänskä

Kolon talkoot

Me samoajat järjestettiin lippukunnan kololle talkoot 5.8.2013. Talkoiden yhteydessä pidettiin myös varastojen inventaario.

Talkoot itsessään sisälsivät mm. mattojen tamppausta ja pesua, lattioiden imurointia ja luuttuamista, ikkunoiden pesua ym. todella mielenkiintoista. 

Hauskan päivän päätteeksi talkoolaisille oli tarjolla makkaraa ja maailman parasta pannaria!

Päivän saldo oli superpuhdas lattia, kerrankin ikkunoilta näyttävät ikkunat, mäntysuovan tuoksuiset matot sekä järjestelty varasto.

Säät suosivat talkoolaisia ja kaikilla oli toivon mukaan hauskaa, koska meillä ainakin oli! 
(satunnaisia kastumisia lukuunottamatta....)

Kohtaaminen 2013

27.4.2013 oli perinteisen Kohtaamisen aika. Viime vuonna emme päässeet paraati osuuteen, mutta pääsimme katsomaan kuin muut kävelivät ja me vain nautittiin huimista partioystävistä. 

Bussi starttasi kololta kahdeksalta, joten olimme yhdeksän aikaan Linnanmäellä. Siellä jouduimme odottamaan puolisen tuntia, että pääsimme sisään, ja vielä puoli tuntia, että laitteet aukeaisivat. 

Päivä oli hieman kolea, mutta ei se haitannut ollenkaan.

Oli hyvä fiilis jo ennen Lintsille pääsyä ! 

6000 partiolaista Linnanmäellä synnytti aikamoiset jonot laitteisiin. Eräät esimerkiksi joutuivat odottamaan rakettiin puoli tuntia.

Nämä kaksi Tehotyttöä eivät välittäneet hurjista laitteista kuten kirnus, kieputtimesta, vaan saivat vankkuripyörästä uuden lempilaitteen.

Kaksi tuntia vierähti nopeasti ihanien partioystävien kanssa Linnanmäellä. Siinä ei ollut kuitenkaan vielä kaikki hauska siltä päivältä. Luvassa olisi vielä paraati osuus Olympiastadionille, missä pidetään partiojuhla.

 Puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme matkaan. 

Ennen lippujen tuloa meitä viihdytti mahtava bändi. Lopulta liput tulivat. Omien laskujen mukaan sieltä tuli 60 lippua.

2-luokan Mannerheiminsolki myönnettin monille partiolaisille. Onnea kaikille soljen saaneille! 

 Partiojuhlan jälkeen menimme bussille, millä alle 15-vuotiaat partiolaiset, kuin myös osa johtajista matkustivat kohti koloa. 

Tehotytöt lähtivät uudelleen Lintsille ostamaan metrilakua, kun sitä ei parin tunnin aikana ehtinyt ostaa. Siellä istuimme aikamme, mutta lopulta päätimme mennä jonnekkin syömään ihan ruokaa ruokaa. Vernerin kännykällä katsoimme lähimmän mäkkärin ja menimme sinne syömään kukin mitäkin.

Parin tunnin odottelun jälkeen pääsimme sisälle Stadikan huoneeseen, missä tunnelma nousi hyvin nopeasti kattoon. Siellä oli DJ ja myöhemmin bändi soittamassa hyvää musaa.